EDPB on tänään antanut ensimmäisen päätöksensä "Pay or Okay" -periaatteesta suurten verkkoalustojen, kuten Instagramin ja Facebookin, osalta, kuten Politico ensimmäisenä kertoi. Päätöksessä kielletään Metaa käyttämästä lainvastaista suostumuspyyntöä henkilötietojen käsittelyssä. Näyttää siltä, että nyt Metalta on loppunut vaihtoehdot jatkaa ihmisten tietojen käyttöä mainontaan EU:ssa ilman lain mukaista suostumusmekanismia.
Mielipide suurilla verkkoalustoilla. Kuten noybin aiemmissa tapauksissa on esitetty, EDPB näyttää noudattaneen ainoaa loogista käsitystä käsitteestä "vapaasti annettu suostumus" analysoidessaan Metan "Pay or Okay" -järjestelmää, joka veloitti käyttäjiltä yli 250 euroa vuodessa Instagram- ja Facebook-käyttäjiltä, jos he eivät "vapaasti" suostuneet henkilötietojensa käyttöön. Politico siteeraa EDPB:tä, jonka mukaan"suurten verkkoalustojen ei useimmissa tapauksissa ole mahdollista täyttää pätevää suostumusta koskevia vaatimuksia, jos ne asettavat käyttäjille vain binäärisen vaihtoehdon, jossa he voivat valita, suostuvatko he henkilötietojen käsittelyyn käyttäytymiseen perustuvaa mainontaa varten vai maksavatko he maksun".
Max Schrems:"Kaiken kaikkiaan Meta ei voi enää valita EU:ssa.Sen on nyt annettava käyttäjille todellinen kyllä/ei-vaihtoehto henkilökohtaista mainontaa varten. Se voi edelleen veloittaa sivustoja tavoittavuudesta, harjoittaa kontekstuaalista mainontaa ja muuta vastaavaa - mutta ihmisten seuraaminen mainoksia varten edellyttää käyttäjiltä selkeää 'kyllä'-lausuntoa."
Keskustelu todettu - näyttöä tarvitaan. EDPB:n tämänpäiväistä lausuntoa on analysoitava tarkemmin, kun se julkaistaan kokonaisuudessaan. Se on todennäköisesti vain lähtökohta laajemmalle keskustelulle "Pay or Okay" -periaatteesta eri yhteyksissä, sillä EDPB aikoo antaa myöhemmin tänä vuonna uusia suuntaviivoja, jotka ulottuvat "suuria verkkoalustoja" laajemmalle. Keskeinen kysymys on edelleen, voiko "Pay or Okay" -malli täyttää oikeudellisen vaatimuksen, jonka mukaan suostumuksen on oltava "vapaasti annettu" ja käyttäjien "todellisia toiveita" on kunnioitettava. Loppujen lopuksi suostumus henkilötietojen käsittelyyn on päätös luopua tietosuojaa koskevasta perusoikeudesta. Perusoikeuksia ei yleensä voi "myydä" tai myöntää vain maksua vastaan. Tietosuojaneuvosto on tähän mennessä tehnyt päätöksensä pitkälti tyhjiössä ilman riippumatonta ja kattavaa näyttöä siitä, miten "maksa tai suostu" -malli vaikuttaa käyttäjien todelliseen ja vapaaseen valintaan.
Max Schrems, noybin puheenjohtaja:"Olemme tyytyväisiä siihen, että EDPB on aloittanut vivahteikkaamman keskustelun "pay or okay" -periaatteesta ja ainakin selventänyt, että suuret alustat eivät voi käyttää "pay or okay" -periaatetta. Olemme kuitenkin huolissamme siitä, että tämänpäiväinen ensimmäinen lausunto on melko varovainen ja perustuu rajallisiin faktoihin. Kun kaikki tosiasiat on saatu selville, olemme varmoja, että "Pay or Okay" julistetaan laittomaksi kaikkialla. Tiedämme, että "Pay or Okay" -järjestelmä siirtää suostumusta noin 3 prosentista yli 99 prosenttiin, joten se on yhtä kaukana "vapaasti annetusta" suostumuksesta kuin Pohjois-Korea on kaukana demokratiasta. On ratkaisevan tärkeää saada kaikki asiaankuuluvat luvut Meta- ja suurempia alustoja laajempia päätöksiä varten."
Kolmas vaihtoehto tarvitaan. EDPB mainitsi myös mahdollisuuden ottaa käyttöön kolmas vaihtoehto "Pay or Okay" -vaihtoehdon lisäksi, jonka ala on tähän mennessä pitkälti sivuuttanut. Itse asiassa on monia tapoja ansaita rahaa verkkosivustolla, kuten kontekstisidonnainen mainonta, tuotesijoittelu, maksullinen sisältö tai freemium-mallit, joissa tietty sisältö on saatavilla vain maksua vastaan. Vaikka ala yrittää rajoittaa keskustelun kahteen vaihtoehtoon ("maksullinen" tai "ok"), EDPB on korostanut, että tietosuoja-asetus ei rajoita muita tapoja rahoittaa tuotteita - vaikka ne saattaisivat olla vähemmän kannattavia.
Pay or Okay on "vapaasti annetun" suostumuksen loppu. Kuten olemme varoittaneet viime kuukausina, "Pay or Okay" aiheuttaa kuluttajille valtavia kustannuksia (helposti 35 263,20 euroa nelihenkiselle perheelle), jotka ovat paljon suuremmat kuin kustantajien nykyiset mainostulot, jotka ovat usein vain muutamia senttejä. Ohjelmamainonnasta saatavat keskimääräiset tulot EU:ssa ovat tällä hetkellä 1,41 euroa käyttäjää kohti - kaikilla verkkosivustoilla kuukaudessa. Esimerkiksi Itävallassa, Saksassa, Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa 100 tärkeimmän verkkosivuston vieraileminen voi maksaa jo yli 1 500 euroa vuodessa, jos käyttäjä ei suostu seurantaan. Viime viikon taustavideossa korostimme myös ongelmallista päätöksentekodynamiikkaa, joka liittyy "maksa tai suostu" -periaatteeseen, joka muuttaa käyttäjien "vapaan toiveen" 3 prosentista, jotka haluavat henkilökohtaista mainontaa, jopa 99,9 prosenttiin, jotka (vastentahtoisesti) klikkaavat "suostu", jos vaihtoehtona on kova lasku.
Max Schrems:"Kun yli 90 prosenttia käyttäjistä suostuu johonkin, mitä he eivät halua, ei tarvita lakimiestä näkemään, että kyseessä ei ole "vapaasti annettu" suostumus. Itse asiassa viisi vuotta yleisen tietosuoja-asetuksen voimaantulon jälkeen tämä on vain uusin "temppu", jolla pyritään heikentämään EU:n lainsäädäntöä tai ainakin viivyttämään sen noudattamista vielä muutamalla vuodella. On erittäin ongelmallista, etteivät viranomaiset ole jo ottaneet tähän selkeää kantaa. Itävallassa tai Saksassa vireille panemissamme tapauksissa näemme pikemminkin, että viranomaiset sulkevat silmänsä 'Pay or Okay'-periaatteelta, koska se otettiin ensimmäisenä käyttöön uutismedioissa, joihin ne eivät halua puuttua - vaikka laki on kaikille sama."
Taustaa. Siihen asti, kun yleistä tietosuoja-asetusta alettiin soveltaa 25. toukokuuta 2018, Meta on käyttänyt yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista "suostumusta" oikeusperustana käyttäjien henkilötietojen käsittelylle, esimerkiksi mainontaa varten. GDPR:n mukaan suostumuksen olisi oltava erityinen, tietoinen, yksiselitteinen ja vapaasti annettu. Meta pelkäsi, että tällaisen kyllä/ei-vaihtoehdon antaminen käyttäjille rajoittaisi sen mahdollisuuksia ansaita rahaa EU:ssa, joten 25. toukokuuta 2018 keskiyöllä Meta alkoi väittää, että mainosten näyttäminen on osa käyttäjän sopimusta, käyttäen GDPR:n 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaa. Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) ja Euroopan tietosuojaneuvosto (EDPB) julistivat tämän laittomaksi vuonna 2023. Vuonna 2023 Meta väitti sitten lyhyesti, että sillä oli "oikeutettu etu" käsitellä henkilötietoja mainontaa varten yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan f alakohdan nojalla, kunnes se alkoi palata yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaiseen "suostumukseen" - pyytämällä käyttäjiä antamaan suostumuksensa tai maksamaan enintään 20,99 euron maksun Instagramista ja Facebookista yhteensä.
Norjan, Alankomaiden ja Hampurin tietosuojaviranomaiset veivät "Pay or Okay" -ohjelman takaisin EDPB:hen, joka on nyt antanut päätöksen. Kaikki nämä yritykset kiertää lakia on tehty Irlannin tietosuojakomission (DPC) aktiivisella tuella, sillä se on Metan EU:n pääkonttorin johtava sääntelyviranomainen Irlannissa. EDPB tai EU:n tuomioistuin on myöhemmin todennut kaikki nämä Irlannin sääntelyviranomaisen kanssa tehdyt "sopimukset" lainvastaisiksi.
