Vuodesta 2018 alkaen GDPR:n on tarkoitus varmistaa, että eurooppalaiset nauttivat yksityisyydensuojaa koskevista oikeuksista koko EU:n alueella. Kun toisessa EU/ETA-maassa sijaitsevat yritykset kuitenkin loukkaavat ihmisten oikeuksia, valitukset käsitellään monimutkaisen "yhteistyömekanismin" avulla käyttäjien jäsenvaltion tietosuojaviranomaisen ja yrityksen jäsenvaltion tietosuojaviranomaisen välillä. Tämä täytäntöönpanomekanismi on GDPR:n yleisesti tunnustetun täytäntöönpanon epäonnistumisen ydin. Valitukset katoavat, päätökset kestävät vuosia, eikä passiivisia tietosuojaviranomaisia vastaan ole käytännössä mitään mahdollisuuksia toimia. EU on pyrkinyt ratkaisemaan ongelman tietosuoja-asetuksen menettelyasetuksella. Nyt on kuitenkin käynyt selväksi, että se epäonnistuu surkeasti. Euroopan parlamentin, jäsenvaltioiden ja Euroopan komission viimeiset niin sanotut kolmikantaneuvottelut ovat johtaneet lainsäädännölliseen sotkuun, joka todennäköisesti tekee menettelyistä monimutkaisempia, hitaampia ja alttiimpia oikeudellisille haasteille. noyb on seurannut tiiviisti asian käsittelyä ja antaa nyt julkisen varoituksen. Asiakirja vaatii intensiivistä lisätyötä. Nykyinen lähestymistapa näyttää kaiken kaikkiaan pahentavan tilannetta.
- EU:n lainsäädännön seurantakeskus, jossa on kaikki lainsäädäntömenettelyä koskevat tiedot
- Luettelo keskeisistä toimijoista (PDF)
- Yleiskatsaus suunniteltuun menettelyyn (PDF)
"Yksinkertaisemmasta ja nopeammasta" on tullut "monimutkainen ja epävakaa". Toistaiseksi tietosuoja-asetuksessa säädetään, että 30 EU/ETA-maan tietosuojaviranomaisten olisi "tehtävä yhteistyötä", mutta siinä ei selvitetä yksityiskohtaisesti, miten tämä yhteistyö olisi toteutettava. Kansalliset menettelyt vaihtelevat suuresti. Vaatimukset osapuolten kuulemisesta, todisteiden jakamisesta tai pätevän päätöksen virallisesta tekemisestä ovat erilaiset kussakin jäsenvaltiossa. Perusasiat, kuten tapausta koskevien tietojen jakaminen kaikkien viranomaisten kanssa, eivät toimi käytännössä. Kaiken kaikkiaan tämä on johtanut erittäin hitaisiin GDPR-menettelyihin, kadonneisiin asiakirjoihin ja epäonnistuneisiin täytäntöönpanotoimiin. Jopa yksinkertaiset tapaukset, kuten rekisteröidyn pyyntö saada tietoja, voivat kestää viisi tai useampia vuosia. Kun Euroopan komissio ilmoitti korjaavansa tämän sotkun "GDPR-menettelyasetuksella"tärkein lupaus oli, että täytäntöönpanon valvonta olisi vihdoinkin tehokasta nopeampien, virtaviivaistettujen ja yksinkertaisempien menettelyjen avulla.
Nykyisessä tilanteessa EU:n toimielimet ovat kuitenkin aikeissa saada aikaan täysin päinvastaisen: entistä monimutkaisemman, joustamattomamman ja epäjohdonmukaisemman menettelyllisen painajaisen, joka ei paranna vaan heikentää tietosuoja-asetuksen täytäntöönpanoa.
Euroopan komissio ei koskaan tehnyt kunnollista vaikutustenarviointia eikä ottanut sidosryhmiä mukaan ennen ehdotuksensa esittämistä, eikä sillä selvästikään ole perusmenettelytaitoja. Komission rikkinäisen ehdotuksen jälkeen neuvosto esitti puolivalmiin kannan, koska EU:n puheenjohtajavaltio Belgia halusi nopeasti "sulkea" asian kesään 2024 mennessä. Euroopan parlamentti näyttää luopuneen lähes kaikesta kunnianhimosta uuden johtajansa aikana, vaikka se otti ensimmäiset lupaavat askeleet komission ehdotuksen perusteelliseksi uudistamiseksi edellisellä vaalikaudellaan.
Kaiken kaikkiaan tästä lainsäädäntöaloitteesta on tulossa EU:lle kiusallinen - etenkin sen jälkeen, kun se on viime aikoina luvannut ottaa vihdoin vakavasti eurooppalaisten perusoikeudet tietosuojaan ja yksityisyyteen ja todistaa maailmalle, että tietosuoja-asetus on kultainen standardi - eikä vain paperilla. Odotettu tulos olisi myös ristiriidassa EU:n pyrkimyksen kanssa vähentää monimutkaisia sääntöjä ja parantaa EU:n lainsäädännön oikeudellista laatua. Sen sijaan, että vain yksinkertaistettaisiin ydinmenettelyä, neuvottelujen kohteena olevat tekstiluonnokset johtaisivat noin kymmeneen erityyppiseen mahdolliseen GDPR-menettelyyn - erilaisine alavaihtoehtoineen, käänteineen ja käänteineen.
Max Schrems, noyb.eu:n puheenjohtaja: "Kannatimme alun perin vahvasti selkeiden menettelysääntöjen laatimista. Tästä ehdotuksesta uhkaa kuitenkin tulla suurin lainsäädännöllinen sotku, jonka olen nähnyt pitkään aikaan. Vaikka neuvosto ja Euroopan parlamentti näyttävät olevan yleisesti ottaen samaa mieltä siitä, että komission ehdotukseen on tehtävä merkittäviä muutoksia, näyttää siltä, että ne eivät ole onnistuneet korjaamaan rakenteellisia ongelmia vaan pikemminkin lisänneet niihin entistä monimutkaisempia elementtejä. Euroopan parlamentti on luopunut täysin vakiintuneiden menettelytapojen käyttöönotosta. Tuloksena on ylikuormitettu järjestelmä, joka tekee menettelyistä entistä monimutkaisempia ja hitaampia. Monet osatekijät ovat oikeudellisesti niin huonolaatuisia, että tämä laki ei ratkaise ongelmia - vaan synnyttää lisää riitoja."
Onnellinen, jos kaikki ovat onnettomia? Vaikka monet eurooppalaiset poliittiset taistelut käydään kahden eturyhmän välillä, tämä asia näyttää olleen taistelu laadukkaan lainsäätämisen ja sellaisen lähestymistavan välillä, joka ei ole käyttökelpoinen eikä ole kaikkein perustavanlaatuisimpien menettelyperiaatteiden mukainen. Asiantuntijoiden varoituksista huolimatta asiakirjaa vain työnnetään läpi prosessin yhä uudelleen ja uudelleen. Monet ovat kommentoineet suljettujen ovien takana, että teksti on "[...]"paska show" tai että kolmikantaneuvotteluissa on valitettavasti päästy pisteeseen, jossa lainvalmistelu on "makkaratehdas, joka tuottaa makkaraa - sisällöstä riippumatta". Huolimatta siitä, että monet toimijat näyttävät ymmärtäneen ongelman, toimiin on ryhdytty vain vähän. Yleinen teema näyttää olevan "säädän sen tavalla tai toisella - kunhan se on poissa pöydältäni."
Max Schrems: " Tämä asetus olisi voinut mullistaa ihmisten perusoikeuksien käyttämisen. Sen sijaan näyttää siltä, että se tuhlaa tuhansia tunteja jo ennestään ylikuormitetuissa viranomaisissa määräämällä erilaisia hyödyttömiä ja liian monimutkaisia menettelyvaiheita, mikä tarkoittaa miljoonia veronmaksajien rahoja. Samalla menettelyt ovat hitaampia ja monimutkaisempia sekä yrityksille että kansalaisille. Tavallisten ihmisten GDPR:n mukaisten oikeuksien toteuttaminen on entistä vaikeampaa. Yritykset tulevat todennäköisesti näkemään enemmän oikeudellista epävarmuutta, epätarkkoja päätöksiä ja suurempia oikeudellisia kustannuksia ylimääräisestä paperityöstä ja tarvittavista valituksista."
Keskiaikaisia menettelytapoja - osapuolten oikeuksien sijaan. Euroopan komission alkuperäinen ehdotus noudatti autoritaarista henkeä. Yrityksen kanssa samassa maassa sijaitsevat "johtavat" tietosuojaviranomaiset (kuten pahamaineinen Irlannin tietosuojaviranomainen) suojattiin mahdollisimman pitkälle tarpeelta tehdä yhteistyötä muiden tietosuojaviranomaisten kanssa ja kuunnella asianomaisia osapuolia. Tällä tavoin niiden oli tarkoitus pystyä hoitamaan menettely yksin, ilman että kukaan häiritsisi niitä. Tämä lähestymistapa on kuitenkin vastakohta nykyaikaiselle, tehokkaalle ja avoimelle hallinnolle. On ratkaisevan tärkeää ottaa osapuolet mukaan jo varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan tehdä asiallisesti oikeita ja laajalti hyväksyttyjä päätöksiä. Loppujen lopuksi yritykset tietävät parhaiten, miten niiden järjestelmät toimivat, ja kantelijat tietävät parhaiten, mikä heidän GDPR-ongelmansa on. Sen sijaan komissio rakensi menettelyn puhtaasti"inkvisitorinen järjestelmä" - kirjaimellisesti keskiaikainen lähestymistapa 1200-luvulta. Menettelyssä annetaan monia asiakirjoja ja päätöksiä ennen kuin mitään tutkimuksia tai osapuolten kuulemista on suoritettu. Vaikuttaa siltä, että monet käsitteet on lainattu Irlannin tietosuojavaltuutetun käytännöstä. Tämä tietosuojavaltuutettu on se tietosuojaviranomainen, joka on aiheuttanut eniten riitoja muiden tietosuojavaltuutettujen kanssa ja joka on tunnettu erittäin hitaista ja sotkuisista menettelyistä. On epäselvää, miten ehdotetun lain olennaiset osat (erityisesti 9-17 artikla) ovat vuorovaikutuksessa paljon nykyaikaisempien kansallisten menettelyjen kanssa. Asetuksessa ei määritellä asianmukaisesti EU:n ja kansallisen lainsäädännön vuorovaikutusta.
Max Schrems: "EU:n komission lähestymistapa oli olettaa, että tietosuojaviranomaiset tietävät kaiken. Sen sijaan, että osapuolia kuultaisiin, kuten lähes kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, EU:n komissio ennakoi, että osapuolia kuultaisiin vasta tutkimuksen lopussa "alustavan päätöksen" avulla. Osapuolten oikeudet olisivat näin ollen erittäin rajalliset. Tämä lähestymistapa on omiaan tuottamaan valtavan määrän virheellisiä päätöksiä. Loppujen lopuksi yritykset tietävät parhaiten, miten niiden järjestelmät toimivat, ja valituksen tekijät tietävät parhaiten, mikä heidän ongelmansa on. On täysin epäselvää, miten nämä käsitteet ovat vuorovaikutuksessa kansallisten menettelysääntöjen kanssa. Artikla, joka olisi selventänyt tätä, on myös poistettu."
"Nopeat" menettelyt: 3 vai 33 kuukautta? Yksi viimeisistä ratkaisemattomista kysymyksistä nykyisissä neuvotteluissa näyttää olevan menettelyjen määräajat. Tähän mennessä tietosuojaviranomaiset ovat ilmoittaneet, että päätöksen tekemiseen kuluu keskimäärin noin 8 kuukautta. Niissä jäsenvaltioissa, joissa tällainen määräaika on jo käytössä, se on keskimäärin noin 4,5 kuukautta. Siksi ei ollut järjetöntä, että Euroopan parlamentti ehdotti 3 kuukauden määräaikaa yksinkertaisissa tapauksissa ja jopa 9 kuukautta muissa tapauksissa. Neuvosto sen sijaan ehdotti tiettävästi jopa 33 kuukauden määräaikaa. Toistaiseksi ei ole sovittu, voivatko käyttäjät nostaa kanteen kotimaassaan. Sen sijaan heidän on ehkä haastettava ulkomainen tietosuojaviranomainen oikeuteen toisessa EU:n jäsenvaltiossa viivästysten vuoksi. Tämä tekisi asian käytännössä mahdottomaksi useimmille.
Max Schrems: "Viranomaiset ilmoittavat, että menettelyt kestävät keskimäärin noin 8 kuukautta. Jotkin jäsenvaltioiden ehdotukset ovat 33 kuukautta. Tämä olisi ensimmäinen kerta, kun viivytyksestä voisi edes puhua tuomioistuimessa, joka puolestaan voi tarvita vuosia tehdäkseen päätöksen viivästystä koskevasta kanteesta. Tämä on käytännössä vapaalippu tietosuojaviranomaisille viivyttää menettelyjä ikuisesti..."
Menettelytaitojen puute. Yksi rakenteellinen syy prosessin kyseenalaiseen lopputulokseen saattoi olla se, että sekä Euroopan komissio, parlamentti että neuvosto eivät ole juuri koskaan käsitelleet menettelyoikeutta koskevaa lainsäädäntöä. Menettelylainsäädäntö on tällä hetkellä jäsenvaltioiden toimialaa. Tähän mennessä EU ei ole antanut mitään relevanttia valtioiden välistä hallintomenettelylainsäädäntöä. Jopa jäsenvaltioissa prosessioikeutta käsittelevät yleensä asiantuntijalakimiehet yliopistojen erillisillä laitoksilla ja kansallisten oikeusministeriöiden erityisyksiköissä. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että tämä ehdotus olisi tarvinnut paljon enemmän valmistelua ja panostusta, jotta olisi voitu välttää nykyinen tilanne, jossa EU:n lainsäätäjät näyttävät vain potkivan tölkkiä tielle.
Max Schrems: "On olemassa erityinen lakimieslaji, joka käsittelee prosessioikeutta. Tämä osaaminen puuttui selvästi tästä asiakirjasta. Tämä on kuin jos alkaisin harjoittaa astrofysiikkaa huomenna - lopputuloksesta ei todennäköisesti olisi mitään hyötyä ihmiskunnalle".
